maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kotipuutarhan yleisimmät tuholaiset, osa 1


Myyrät, linnut, sekä jänis- ja hirvieläimet

Myyrät

Myyrät kuuluvat jyrsijöiden (Rodentia) ja niitä tavataan 10 lajia Suomesta. Yleisimmin puutarhurin riesanan on vesimyyrät, sekä pienemmät pelto-, ja metsämyyrät.Vesimyyrä kaivaa maahan tunneliverkoston ja syö mm. hedelmäpuiden juuria, koristekasvien sipuleita, perunoita ja juureksia. Joskus käy niin, että puutarhurin istuttamat kymmenet sipulit häviävät vesimyyrän varastioihin ja hedelmäpuut kuolevat ilman näkyvää syytä, vesimyyrä on syönyt sen juuret.
Pienemmät myyrät tekevät tuhojaan erityisesti talvella. Ne kaluavatkin puita ja pensaita maanrajasta aina lumirajaan asti. Myös mansikan kasvupisteet häviävät parempiin suihin.

Vesimyyrä jättää käytäviensä suulle kekoja, josta usein keväällä huomaakin myyräkannan olemassaolon. Kasoja ei pidä kuitenkaan sekoittaa kontiaisen, eli maamyyrän, kekoihin, joka on Suomessa rauhoitettu laji. Kontiaisesta ei myöskään ole muuta haittaa kuin keot nurmikolla, se on hyönteissyöjä.

Miten torjua?

Vesimyyrä on vaikein torjuttava ja sen tuhot ovat yleensä suurimmat. Tunneleiden tukkiminenkaan ei yleensä auta, myyrä kyllä kaivaa äkkiä uudet. Harrastelijat ovat kokeilleet lukuisia konsteja vesimyyrien karkottamiseksi, muun muassa valkosipulin, sekä kissan ja koiran jätöksien laittamista on kokeiltu, mutta tulokset ovat vaihdelleet. Markkinoilla on useita vaihtoehtoja loukkuja, ja ne ovat monesti ainut vaihtoehto, esimerkiksi Top Cat loukku voisi olla hyvä.
Pöllöt ja pienpedot ovat kaikkien myyrien luontaisia vihollisia ja pöllöille voi kokeilla laittaa oman pesäpöntön lähimetsään.
Muille myyrille paras suojaus, on pihan siistinä pitäminen, nurmikko pidetään lyhyenä hedelmäpuiden juurella ja ainakin muovinen runkosuojus asetetaan hyvissä ajoin syksyllä paikalleen. Se tulee painaa tukevasti maata vasten etteivät myyrät pääse sen alta. Lunta voi myös tampata tiiviiksi puiden ja pensaiden ympäriltä, etteivät myyrät pääse kaivamaan tunneleitaan lumen alle.

Jäniseläimet

Jänikset, rusakot ja etelän kaupungeissa yleistyneet villiintyneet kaniinit, aiheuttavat puutarhoissa tuhoja kaluamalla puiden ja pensaiden runkoja, lumirajan yläpuolelta aina niin korkealle kuin vain yltävät. Tehokkain keino on laittaa verkko puiden ja pensaiden ympärille. Verkon tulee ylettyä ainakin 80 cm lumipinnan yläpuolelle, erityisesti idässä ja pohjoisessa tulee käyttää vähintään 150 cm korkeaa verkkoa. Vanhemmat puut joiden kaarna on jo paksua saavat yleensä olla rauhassa jäniksiltä, mutta nuoret puut on tärkeää suojata jo hyvissä ajoin syksyllä, sillä yhdessä yössä voi menettää monta puuta jäniksille. Alueilla joilla on runsaasti jäniseläimiä, eikä suojauksia päästä välttämättä tekemään ajoissa tai niitä ei jakseta tehdä on syytä käyttää sellaisia koristepuita ja pensaita jotka eivät jäniksille kelpaa. Niitä ovat muun muassa pihlajat, tuomet, koivut, pensashanhikit, pilvikirsikka, tuomipihlajat, herukat ja syreenit.
Jäniksille kelpaa myös monet puutarhan kukista, erityisesti kesäkukat ja krookukset ovat jänisten mieleen. Talvella voi myös tarjoilla jäniksille heinää ja haavan oksia jotta ne jättäisivät puutarhan kasvit rauhaan.

Hirvieläimet

Hirvet, peurat ja kauriit, syövät puiden kuorikerroksia ja nuoria oksia ja silmuja. Niillekin tehokkain keino on käyttää suojaverkkoja, joiden tulee olla riittävän korkeita. Helpointa voi olla aidata koko piha, ainakin kasvimaa ja kesäkukat on syytä suojata. Myös koivutislettä ja joitakin muita hajuun perustuvia kaupallisia karkotteita on tarjolla.

Linnut

Linnut ovat hyödyllisiä puutarhurin apulaisia, kuluttavathan ne pesimäaikaan suuren määrän hyönteisiä ravinnokseen. Joskus linnut voivat myös olla haitallisia, etenkin marjoihin mieltyneet linnut. Joskus ne saattavat myös uteliaina kaivella sipuleita ja siemeniä maasta ravinnokseen.
Erilaiset värikkäät tuulessa lepattavat nauhat tai esimerkiksi puuhun roikkumaan ripustetut cd levyt saattavat pelottaa lintuja, linnut tosin yleensä oppivat nopeasti ettei vaaraa ole ja pelotteita on vaihdettava usein. Varmin tapa estää lintuja pääsemästä marjoihin käsiksi, on laittaa verkko ympärille. Verkon tulee kuitenkin olla ehdottoman kireällä, etteivät linnut jää siihen kiinni.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Vuoden 2016 tuholaiskesä



Kesällä 2016 puutarhureita vaivasi etenkin kirvat

Toukokuussa Suomeen lensi valtavia kirvaparvia, jotka näkyivät harvinaisen selvästi tutkakuvissa. Kirvat (Aphidoidea) ovat pieniä muutaman millimetrin pituisia hyönteisiä, väriltään yleensä vihreitä tai mustia.  Lajeja Suomessa on yli 400.
Kirvat aiheuttavat monille kasveille haitaa imemällä niistä kasvinesteitä ravinnokseen.  Vioitukset näkyvät kasveissa nuutuneina tummuneina alueina, käpristyneinä lehtinä ja jotkin lajit voivat aiheuttaa lehtiin kasvaimia, äkämiä. Kirvat viihtyvät tiiviinä parvina etenkin nuorissa versoissa ja lehdissä ja ne vioittavat pahasti lehti- ja kukkasilmuja. Runsas kirvaesiintymä haittaakin suuresti kasvin kasvua ja kukintaa ja vaikuttaa siten myös alentavasti satoon ja koristearvoon, jopa koko kasvi voi menehtyä.
Ammattiviljelmillä kirvoihin osattiin varautua, mutta kotipuutarhoissa kirvat aiheuttivat enemmän haittaa, myös esteettisesti. Kirvoja saattoi olla suuria joukkoja terasseilla ja puutarhakalusteilla ja kasveille aiheuttamansa vahingon lisäksi kirvat sotkivat paikkoja erittämällään mesikasteella. Mesikaste on tahmeaa sokeripitoista nestettä, joka jäädessään kasvien lehdille edesauttaa erilaisten homeiden kasvua. On mesikasteessa jotain hyvääkin, nimittäin mehiläiset valmistavat siitä arvostettua mesikastehunajaa. 
Vaikka kirvat voivat joinain kesinä olla isompi haitta, voi niitä kuitenkin torjua kotipuutarhassa maltillisin keinoin. Kirvat eivät pidä kylmistä vesisuihkuista ja vielä tehokkaampi yleisesti käytetty tapa on suihkutella kirvoja 2-3 % mäntysuopaliuoksella, eli lisäämällä litraan pari ruokalusikallista mäntysopaa. Suihkutus toistetaan parin, kolmen päivän välein, noin kahden viikon ajan kunnes kirvat ovat hävinneet. Syötäville kasveille voi kokeilla myös nokkosvettä
Kasvihuoneessa voi myös käyttää biologista torjuntaa, eli petohyönteisiä jotka käyttävät ravinnokseen tuholaisia, luonnossa esimerkiksi leppäkerttu on melkoinen peto ja siten puutarhurin ystävä. Hyönteismyrkyt tuhoavat myös tuholaisten luontaiset viholliset, joten niiden käyttöä kotipuutarhassa kannattaa välttää.
Kaalikoit aiheuttivat enemmän haittaa ammattilaisille, jopa kolmannes rypsi ja rapsi sadosta menetettiin.  Suurimmat haitat kaalikoista aiheutuu kuitenkin kaalinviljeliöille, myös lanttu ja nauris kärsivät. Ammattiviljelijät käyttävät harsoja tai kemiallista torjuntaa, joskin jotkin viljelijät ovat epäilleet kaalikoiden tulleen vastustuskykyisiksi osalle torjunta-aineista.
Kaalikoin toukat syövät lehtien alapinnalla ja lehtiin jääkin vain läpinäkyvä pintasolukko, kuin ikkunaksi.
Kaalikoit pitävät monista ristikukkaisten (Brassicaceae) heimoon kuuluvista kasveista, joten kotipuutarhoissa ne söivät kaalien lisäksi mm. retiisit ja krassit. Paras tapa torjua kaalikoita on peittää viljelykset harsolla heti kylvämisen tai taimien istuttamisen jälkeen. Harson voi yleensä poistaa heinäkuussa jolloin taimetkin ovat ehtineet kasvaa isommiksi. Kaalikoin toukkia kannattaa myös kerätä käsin pois jos niitä havaitsee.
Lisää tietoja tuhohyönteisistä ja niiden tunnistamisesta löytyy muunmuassa:
hyonteismaailma.fi
Biotus
meillakotona.fi

Lähteet:  http://yle.fi/uutiset/3-900069 http://www.maaseuduntulevaisuus.fi 
http://yle.fi/uutiset