perjantai 3. maaliskuuta 2017

Vuoden 2016 tuholaiskesä



Kesällä 2016 puutarhureita vaivasi etenkin kirvat

Toukokuussa Suomeen lensi valtavia kirvaparvia, jotka näkyivät harvinaisen selvästi tutkakuvissa. Kirvat (Aphidoidea) ovat pieniä muutaman millimetrin pituisia hyönteisiä, väriltään yleensä vihreitä tai mustia.  Lajeja Suomessa on yli 400.
Kirvat aiheuttavat monille kasveille haitaa imemällä niistä kasvinesteitä ravinnokseen.  Vioitukset näkyvät kasveissa nuutuneina tummuneina alueina, käpristyneinä lehtinä ja jotkin lajit voivat aiheuttaa lehtiin kasvaimia, äkämiä. Kirvat viihtyvät tiiviinä parvina etenkin nuorissa versoissa ja lehdissä ja ne vioittavat pahasti lehti- ja kukkasilmuja. Runsas kirvaesiintymä haittaakin suuresti kasvin kasvua ja kukintaa ja vaikuttaa siten myös alentavasti satoon ja koristearvoon, jopa koko kasvi voi menehtyä.
Ammattiviljelmillä kirvoihin osattiin varautua, mutta kotipuutarhoissa kirvat aiheuttivat enemmän haittaa, myös esteettisesti. Kirvoja saattoi olla suuria joukkoja terasseilla ja puutarhakalusteilla ja kasveille aiheuttamansa vahingon lisäksi kirvat sotkivat paikkoja erittämällään mesikasteella. Mesikaste on tahmeaa sokeripitoista nestettä, joka jäädessään kasvien lehdille edesauttaa erilaisten homeiden kasvua. On mesikasteessa jotain hyvääkin, nimittäin mehiläiset valmistavat siitä arvostettua mesikastehunajaa. 
Vaikka kirvat voivat joinain kesinä olla isompi haitta, voi niitä kuitenkin torjua kotipuutarhassa maltillisin keinoin. Kirvat eivät pidä kylmistä vesisuihkuista ja vielä tehokkaampi yleisesti käytetty tapa on suihkutella kirvoja 2-3 % mäntysuopaliuoksella, eli lisäämällä litraan pari ruokalusikallista mäntysopaa. Suihkutus toistetaan parin, kolmen päivän välein, noin kahden viikon ajan kunnes kirvat ovat hävinneet. Syötäville kasveille voi kokeilla myös nokkosvettä
Kasvihuoneessa voi myös käyttää biologista torjuntaa, eli petohyönteisiä jotka käyttävät ravinnokseen tuholaisia, luonnossa esimerkiksi leppäkerttu on melkoinen peto ja siten puutarhurin ystävä. Hyönteismyrkyt tuhoavat myös tuholaisten luontaiset viholliset, joten niiden käyttöä kotipuutarhassa kannattaa välttää.
Kaalikoit aiheuttivat enemmän haittaa ammattilaisille, jopa kolmannes rypsi ja rapsi sadosta menetettiin.  Suurimmat haitat kaalikoista aiheutuu kuitenkin kaalinviljeliöille, myös lanttu ja nauris kärsivät. Ammattiviljelijät käyttävät harsoja tai kemiallista torjuntaa, joskin jotkin viljelijät ovat epäilleet kaalikoiden tulleen vastustuskykyisiksi osalle torjunta-aineista.
Kaalikoin toukat syövät lehtien alapinnalla ja lehtiin jääkin vain läpinäkyvä pintasolukko, kuin ikkunaksi.
Kaalikoit pitävät monista ristikukkaisten (Brassicaceae) heimoon kuuluvista kasveista, joten kotipuutarhoissa ne söivät kaalien lisäksi mm. retiisit ja krassit. Paras tapa torjua kaalikoita on peittää viljelykset harsolla heti kylvämisen tai taimien istuttamisen jälkeen. Harson voi yleensä poistaa heinäkuussa jolloin taimetkin ovat ehtineet kasvaa isommiksi. Kaalikoin toukkia kannattaa myös kerätä käsin pois jos niitä havaitsee.
Lisää tietoja tuhohyönteisistä ja niiden tunnistamisesta löytyy muunmuassa:
hyonteismaailma.fi
Biotus
meillakotona.fi

Lähteet:  http://yle.fi/uutiset/3-900069 http://www.maaseuduntulevaisuus.fi 
http://yle.fi/uutiset 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti